Panchakarman tehosta tutkimusten valossa Panchakarma on joukko ayurvedisiä terapioita, jotka on suunniteltu puhdistamaan keho epäpuhtauksista, ja siten auttaa välttämään tai torjumaan sairauden kehittyminen tai ikääntymisprosessi. Panchakarmahoidot on suunniteltu ensin irrottamaan epäpuhtauksia kudoksista ja sitten eliminoimaan ne kehosta. Hoidot tehdään yksilöllisesti hoidettavan kehon tasapainotilan mukaan. Hoito kestää yleensä kahdesta kolmeen viikkoa sisältäen esihoitojakson, päähoidot Ayurveda-hoitolassa sekä kotona tehtävän jälkihoidon, jolla vakiinnnutetaan hoidon tulokset. Hoidetut ovat kertoneet hoitojen jälkeen lisääntyneestä energisyydestä, mielen kirkastumisesta ja hyvinvoinnista, kuten myös terveysongelmista vapautumisesta aina selkäkivusta akneen. Tutkimukset osoittavat merkittäviä hyötyjä hoidoista. Ayurveda suosittelee hoitojen ottamista säännöllisesti, 1-4 kertaa vuodessa. Panchakarma tarkoittaa kirjaimellisesti viittä toimintaa. Tämä viittaa laajaan ryhmään hoitoja, jotka poistavat kehosta kuona-aineita. Vaikka Maharishi Ayurveda noudattaa vanhoja tekstejä hoidoissaan, kuitenkaan kaikkia Charaka Samhitassa mainittuja traditionaalisia hoitoja ei noudateta, vaan sieltä on koottu kaikkein tehokkaimmat hoidot käyttöön. 1980-luvun puolen välin jälkeen MAV-keskuksissa ympäri maailmaa on annettu noin 50 000 panchakarma-hoitoa. Nämä vaihtelevat pituudeltaan kolmen päivän hoidosta tavalliseen 7 päivän hoitoon, ja jopa 30 päivän hoitoon. Pähkinänkuoressa panchakarma sisältää hoitoja, joiden yhteisvaikutuksena on irrottaa kuona-aineet soluista ja huuhdella ne kehosta ulos. Ayurveda-hoitolassa terapeutit suorittavat hoidot määrätyssä järjestyksessä. Päivittäin tehdään ensin hoitoja, jotka stimuloivat kuona-aineiden irtoamista soluista, seuraavat hoidot vauhdittavat kuona-aineiden muuttumista nestemäisiksi ja siirtymistä puhdistuskanaviin (hiki, virtsa, ulostus), ja kolmannet hoidot poistavat kuona-aineet kehosta. Panchakarma-tutkimuksia Panchakarman vaikutuksia on tutkittu useissa tutkimuksissa. Eräs tutkimus tarkasteli lipidiperoksidien eli vioittuneiden rasvamolekyylien määrää. Lipidiperoksidien määrä on suorassa suhteessa sisäiseen kuona-aineiden eli vapaiden radikaalien määrään, koska rasvamolekyylit voivat muuntua vapaiksi radikaaleiksi. Itse asiassa rasvaperoksidien määrää veressä käytetään usein mittana kehossa vallitsevalle vapaiden radikaalien määrälle. Teoriassa panchakarman pitäisi vähentää rasvaperoksidien määrää. Ghee on erittäin hyvä rasvamolekyylien lähde solukalvojen rakentamiseen. Seesamiöljy on monityydyttymättömien rasvahappojen lähde ja sisältää vahvoja vapaiden radikaalien syöjiä. Jos solukalvot sisältävät vioittuneita molekyylejä, kuten rasvaperoksideja, niin gheen ja seesamiöljyn sisältämät rasvahapot voivat korvata nämä molekyylit. Sharma kollegoineen (1993) mittasi rasvaperoksidiarvoja 31 koehenkilöltä ennen ja jälkeen panchakarmahoidon. Koetulokset olivat mielenkiintoisia. Viikon panchakarmahoidon aikana veren lipidiperoksidiarvot nousivat, mutta 3 kk hoidon jälkeen arvot kuitenkin olivat huomattavasti alemmat kuin ennen hoidon aloittamista. Vertauskuvallisesti voidaan ajatella, että jos lakaisee huoneen, niin pöly aluksi lentelee ympäriinsä, mutta siivouksen jälkeen huone on puhtaampi kuin ennen siivousta. Vaikuttaa siltä, että ghee, seesamiöljy ja muut panchakarman yhteydessä annetut hoidot ovat irrottaneet lipidiperoksideja solukalvoista ja vapauttaneet ne verenkiertoon. Viikkoja panchakarman jälkeen keho oli poistanut nämä verenkierrossa olevat peroksidit ja myös uusien peroksidien syntyminen kehossa oli vähentynyt. Lisäksi panchakarma vähensi huomattavasti stressisyndroomaa, jonka tiedetään olevan vapaiden radikaalien synnyttäjä. Hermostuneisuus, jota mitattiin psykologisella standarditestillä, vähentyi huomattavasti koehenkilöillä. Tutkimus osoitti myös, että panchakarma ehkäisi monia sydäntautien riskitekijöitä. VIP (vasoactive intestinal peptide) eli neuropeptidi, jonka tehtävänä on laajentaa sydänvaltimoita, kohosi 80 % panchakarman jälkeen. HDL-kolesteroli eli ns. hyvä kolesteroli oli noussut 75 % kolmen kuukauden kuluttua hoidon jälkeen niiden koehenkilöiden keskuudessa, joiden HDL-lähtöarvot ennen panchakarman aloittamista olivat matalat. Panchakarma näyttää olevan tehokas tapa tasapainottaa fysiologiaa ja lisätä kehon puolustusmekanismeja vapaita radikaaleja vastaan. Toinen tutkimus (Schneider et al 1990) tutki panchakarman vaikutuksia psyykkeeseen. 62 koehenkilöä testattiin ennen ja jälkeen joko 1 tai 2 viikon hoitojakson käyttäen POMS (profile of mood status) eli mielialamittari-testiä. Heidän koearvojaan verrattiin 71 hengen kontrolliryhmään. Koehenkilöiden stressi, hermostuneisuus, masennus ja väsymys vähentyivät huomattavasti kontrolliryhmään verrattuna, ja heidän elinvoimaisuutensa lisääntyi. Waldschutz (1988) testasi 93 henkilöä ennen hoitoa ja heti sen jälkeen käyttäen erilaisia biokemiallisia arvoja kriteerinään. Tämän lisäksi 106 koehenkilöä testattiin ennen hoitoa, välittömästi sen jälkeen ja 6-8 viikkoa myöhemmin. Kokeessa käytettiin Freiburgerin persoonallisuusmittaria (FPI eli Freiburger Personality Inventory). Koetulokset näyttivät kokonaiskolesterolin määrän ja virtsahappoarvojen alentuneen huomattavasti kahden viikon hoitojakson jälkeen. FPI-testissä ilmeni huomattavaa alenemista kuudessa mittarissa kahdestatoista, mm. kehon vaivoista valittaminen, ärtyneisyys, kehon väsymys. Emotionaalinen tasapaino lisääntyi panchakarman jälkeen. Vielä 6-8 viikkoa panchakarman jälkeen tulokset pysyivät samoina. Kontrolliryhmässä ei huomattu merkitseviä muutoksia.